Hyvästien aika

Tänä yönä jätin hyvästit eräälle

Hän oli minulle tärkeä ja minä olin hänelle

Kaiken jaoimme vuodesta toiseen,

Mutta nyt on hautajaisten aika

Kun aamuaurinko nousee, hän lähtee

Lentää kauas betonisateenkaaren ylitse

En voi sanoa olevani iloinen, mutta surukin väärä sana on

Musiikki soi, kyyneleet kuitenkin virtaavat

Itken hänen kanssaan, aikamme oli rankkaa

Näin on paras, sanon hänelle ja käteni irrotan

Makaan sängyllä hiljaa, kuivuneet kyneelet vielä poskillani

Ja takana se vaikea, vaikea tie

Ikkunasta näen uuden aamun jo

Oikeaa elämää

Tatuoinnit ja rock and roll,

TV:n ja fantasiamaailman unelmia vain

Nyt haaveet tuntuvat oudoilta, kuin jonkun toisen vaatteet

Tämä mies ei enää uneksi bileistä taikka limusiineista

Kuvat näytöllä vain photoshoppia, ei mitään muuta kuin valhetta

Nainen sen miehen vieressä ei ole oikeasti kovin kauniskaan

Oikea elämä on kaduilla ja kulmilla, kynttilöiden valaisemissa yksiöissä

Siellä missä viinipullot kerran tyhjiksi juodaan ja aamukin tulee

Siellä missä meikit katoaa kun sängyssä peuhataan

Siellä missä rakkaasi käy darrapaskalla ja oksentamassa

Oikea elämä on sitä kun verho silmien edestä pois vedetään

Älä tuhlaa aikaasi katsoen fantasiaa uskoen voivasi sitä elää

Ota kaikki käsiisi ja anna tuulen kuljettaa, suuri maailma vaan odottaa

Tanssi kaduilla kuin sinä itse, älä yritä olla kuin joku Elvis

Meillä kaikilla on mieli, se elää jos vain siihen uskoo

Se voi sinulle siiven antaa jos yksin vain sen nimen tiedät