Meidät herätettiin lyönneillä
kasvoihin ja heitettiin ulos
Maailmaan missä jokainen on toisensa
vihollinen
Maailmaan missä ystävykset
osoittavat toisiaan aseilla
Minkä unelmat ovat alistamista ja
mainosten lauseita
Missä nuoret tytöt ovat aamupala
patriarkaatille
Pojat valmennetaan valtapeleillä maskuliinisiksi
sadisteiksi
Siinä maailmassa henkisyys on
kauppatavaraa, uskonnot teurastusta
Sillä ei ole sielua, totuutta eikä
hyveitä
Hitler olisi ylpeä sen hierarkioista
ja nerokkaasta nälkäpelistä
Olen nyt siellä alastomana ja
katselen ympärilleni
Näen neuloja, piikkejä, euroja,
poliitikkoja ja sokeita kerjäläisijä
Mekin alamme hiljalleen menettää aistimme
ja tietomme
Meistä on tulossa eläviä kuolleita
jotka vaeltavat joka aamu lähiöistä keskustaan
Epätoivoisiin yrityksiin kavuta
hierarkiassa ylös
Koska tahansa matto vedetään altamme
Et voi voittaa, voit vain tulla
huijatuksi ja pahoinpidellyksi
Näen sinut leipäjonossa, olit kerran
niin kaunis
Nyt näytät murskaantuneelta ja
raiskatulta unelmalta
Joka hortoilee helpotusta hakemassa
Itä-Helsingin kulmilla
Tiedät liian hyvin miten vähän
ihmisen kehosta maksetaan
Tiedät liian hyvin miten piikki
lävistää ihon ja tuo hetken utopiaa
Hait ekstaasia, mutta sait
rotanmyrkkyä ja nyrkkejä
Sinusta tuli yksi synkkä ja onneton
kasvo muiden joukossa
Yksi joka ei selvinnyt ja josta ei
tullut voittoisaa rocktähteä
Poliisien gorillajoukko tunkeutuu
kotiini murskaten oven
Koska en käytä samoja aineita kuin
he
Minut paiskataan maahan ja hakataan
OIKEUS on puhunut lihaksikkailla
käsillä ja pampuilla!
OIKEUS on eliitin ylivaltaa,
syytteitä ja epäinhimillisiä paljusellejä
Anteeksi vaan jos minulla ei ole
tapana sitä kunnioittaa!
Nimeä minulla ei enää täällä ole
Minulla on nyt jäljellä vain
punamusta sieluni
Joka kaiken yön keskellä raivoissaan
huutaa
Kaikki muu minulta on viety pois
tavalla tai toisella
Vanhempani makaavat tiedottomina ja
hiljaisina potilaina
Sinut katkeroitti ja tuhosivat ne
kadut joita kerran rakastit
Toverini ovat suljettuina
mielisairaaloihin ja vankiloihin
He kirjoittavat yksinäisiä
itsemurhakirjeitä enkeleilleen
Nyt seison henkesi kanssa
Suomenlinnassa katsomassa merta
Se oli kerran portti vapauteen ja
uusiin maailmoihin
Laivat eivät enää nosta purjeitaan
ja seilaa kaukaisille rannoille
Merimiehet eivät ole nyt romanttisia
ja kauniita rakastajia
Merenneidot eivät ui purjelaivan
vierellä houkuttelemassa minua pidemmälle
Pakeneminenkin on kielletty ja rajat
sulkeutuvat
Laulan bluesin säveliä ja itkuvirsiä
Laulan ne merelle ja sinun
hengellesi
Laulan ne kaikille kumppaneille ja
tovereille jotka ovat kaatuneet
Laulan sokeudessa kuljeksiville
sieluille niiden omalla kielellään
Minä olen heidän kanssaan, minä olen
heidän puolellaan nyt ja aina!
Kaikki näytää toivottomalta, tiedän sen
Mutta kuitenkin jossakin täällä on Toinen
maailma
Kaiken setelinharmaan betonin, teräksisten
ovien, lasin ja valheiden alla
On vieläkin jäljellä jotain mikä hyvyyttäkin
tuo
Se on valoa, se on rakkautta, se on puhtautta,
se on pyhää gnosista
Josta Jeesus, pyhimykset, runoilijat, Buddha
ja tuhat Amazonin shamaania puhuivat
Sitä ei voi mikään saasta, korruptio, poliisit
tai kama tuhota
Ja se on mihin minä uskon ja mitä minä etsin
silloinkin kun muut ovat kaatuneet
Etsin sitä sinun henkesi puhuessa minulle
unissani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti