Hyvästien aika

Tänä yönä jätin hyvästit eräälle

Hän oli minulle tärkeä ja minä olin hänelle

Kaiken jaoimme vuodesta toiseen,

Mutta nyt on hautajaisten aika

Kun aamuaurinko nousee, hän lähtee

Lentää kauas betonisateenkaaren ylitse

En voi sanoa olevani iloinen, mutta surukin väärä sana on

Musiikki soi, kyyneleet kuitenkin virtaavat

Itken hänen kanssaan, aikamme oli rankkaa

Näin on paras, sanon hänelle ja käteni irrotan

Makaan sängyllä hiljaa, kuivuneet kyneelet vielä poskillani

Ja takana se vaikea, vaikea tie

Ikkunasta näen uuden aamun jo

Oikeaa elämää

Tatuoinnit ja rock and roll,

TV:n ja fantasiamaailman unelmia vain

Nyt haaveet tuntuvat oudoilta, kuin jonkun toisen vaatteet

Tämä mies ei enää uneksi bileistä taikka limusiineista

Kuvat näytöllä vain photoshoppia, ei mitään muuta kuin valhetta

Nainen sen miehen vieressä ei ole oikeasti kovin kauniskaan

Oikea elämä on kaduilla ja kulmilla, kynttilöiden valaisemissa yksiöissä

Siellä missä viinipullot kerran tyhjiksi juodaan ja aamukin tulee

Siellä missä meikit katoaa kun sängyssä peuhataan

Siellä missä rakkaasi käy darrapaskalla ja oksentamassa

Oikea elämä on sitä kun verho silmien edestä pois vedetään

Älä tuhlaa aikaasi katsoen fantasiaa uskoen voivasi sitä elää

Ota kaikki käsiisi ja anna tuulen kuljettaa, suuri maailma vaan odottaa

Tanssi kaduilla kuin sinä itse, älä yritä olla kuin joku Elvis

Meillä kaikilla on mieli, se elää jos vain siihen uskoo

Se voi sinulle siiven antaa jos yksin vain sen nimen tiedät

Vapaus tuntea!

Tämä teksti ei poikkeuksellisesti ole sanataidetta eikä runoutta, vaan muistuttaa enemmänkin esseetä tai mielipidekirjoitusta. Mutta tämänkin juuret ovat omassa elämässäni ja kokemuksissani, samoin kuin runojenikin.

Kuulun niihin ihmisiin jotka ovat yrittäneet etsiä mielenrauhaa ja tasapainoa erinäisten oppien ja ideologien avulla. Olen kokeillut kristinuskoa, zeniä, tiibetiläistä buddhalaisuutta ja erinäisiä New Age-juttuja saavuttaakseni sen ”sisäisen rauhan” ja ”valaistumisen”. Niiden olisi pitänyt lopettaa kärsimykseni ja haluni. Mutta ei, meditoin aktiivisesti noin kaksi vuotta ja elämäni ei muuttunut. Elämäni ei muuttunut vaikka luin Raamatun ja Timanttisutran. Huomasin vain rämpiväni samassa ongelmien suossa missä aiemminkin. Olin yhä epäitsevarma ja pelokas. Monesti minun oli vaikea hyväksyä tunteitani sekä halujani ja pyrin erinäisten henkisten harjoitteiden avulla pääsemään niistä eroon. Meditoinnista tuli minulle huume minkä avulla sain itseni psyykattua hetkeksi ”harmoniseen” tilaan.

Mutta mitä pitemmälle menin, sitä selvemmin ymmärsin itsepetoksen ja valheellisuuden. Mantrojen toistaminen ja hiljentyminen eivät olleet osa minua, ne olivat joidenkin gurujen kirjoituksia ja uskontoa. Rukouksiin en saanut minkäänlaista vastausta. Jumala ei puhunut minulle eikä Jeesus pelastanut. Enkä kokenut yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa. Onneton mielentilani vain jatkui ja jatkui.

Aloin sitten miettiä että miten ihmeessä voin saada mitään rauhaa ikinä? Jos edes kaikkein kehutuimmat hengelliset traditiot eivät auta, niin mikä sitten? Olinko todella kaikkien mahdollisuuksien tavoittamattomissa? Joudunko vaan elämään elämäni masentuneena, ahdistuneena ja vihaisena maailmalle tuntematta ”yhteyttä kaikkeuteen”?

Mutta viime aikoina asiat ovat muuttuneet. Olen tajunnut että todellinen ongelma ei ole se että meillä kaikilla on vihan, surun ja kärsimyksen tunteita. Ongelma on se että me pyrimme pääsemään niistä eroon erilaisten oppien, uskontojen ja ideologioiden avulla. Me kuvittelemme että jonkin simppelin ajatusleikin avulla voi ”sammuttaa” ahdistavat tunteet. Todellisuus on se että tunteitaan ja halujaan ei voi paeta. Et voi elää kieltäen itsesi.

Nykyään laajalle levinnyt pseudo-buddhalainen New Age-ajattelu väittää että tunteemme ovat vain egon luomaa harhaa ja haitallisia. Ja ne estävät sen ihmeellisen ”valaistumisen” jota jokaisen pitäisi ainakin haluta. Kyseessä on tuossa mielessä pakottava ideologia jonka tavoitteena on tehdä kaikista ihmisistä passiivisia, buddhalaismunkkien kaltaisia tyyppejä jotka eivät koskaan halua tai tavoittele mitään. Ja jotka eivät tunne mitään muuta kuin jotain epämääräistä ”rakkautta” maailmankaikkeutta kohtaan. Eikä kukaan saisi tuntea romanttistakaan rakkautta, koska se aiheuttaa ”negatiivisa” asioita. Haaveet tulisi myös hylätä koska mitään ei saa tavoitella.

Koin itse suuren revelaation kun ymmärsin etteivät tunteeni ole turhia tai pelkkää harhaa. Kaikki tunteeni ovat osa minua. Eikä minun tarvitse yrittää päästä niistä eroon ja tavoitella jotain ”kosmista passiivisuutta”. Minulla on lupa vihaan, rakkauteen ja kaikkeen niiden väliltä! Minulla on lupa olla intohimoinen! Minun ei täydy käyttää elämääni paikallaan istumiseen ja meditointiin. Voin tavoitella asioita ja tuntea kipua sekä menetystä. Ne eivät ole pahoja asioita vaan osa täyttä elämää. Ei niitäkään ole siis pakko tuntea, muttei ole pakko kieltää niitä.

En tiedä mikä on oikea tapa sinulle elää elämäsi. Voit toki muuttaa vaikka luostariin tai rukoilla päivittäin jos haluat. Mutta tunteesi, mitä ikinä ne ovatkaan, eivät ole väärin. Kenenkään ei ole pakko tavoitella mystisiä kokemuksia tai mielentiloja, tavallinen elämä kaikkine piirteineen riittää aivan hyvin. Voi olla täysin vapaa.

Aito

Kevät on täällä ja näytät hyvältä

Ei meidän täydy mitään olla

En välitä vaikket ole unelmien kaunotar

Koska tämä maailma on tässä eikä fantasioissa

Kaipaan jotakuta todellista

Arjen pitää olla suurinta juhlaa

Se voi jatkua aina vaan, huomennakin

Se ei lopu kun kamerat sammutetaan tai kun juhlavieraat lähtevät

Sinun kauneutesi ei jää vain kuviin tai meikkeihin

Koska olet aito etkä feikkaa minulle mitään

Et pidä naamioita tai valeasuja

Olet vain siinä vähän suttuisena

Se sopii minulle oikein hyvin

Mitä puhuin oikein sen toisen kanssa ja miksi?

Sanoin sanoja ihmiselle

Josta en totuutta edes halunnut tietää

Halusin nähdä vain hänen maskeeratut kasvonsa

Ja hymyn minkä takana on ainainen surullisuus

Hän ei ollut kuten sinä olet

En ymmärrä enää miksi edes häntä katselin

Hainko vahvistusta vain omalle synkkyydelle?

Mutta hän on nyt takana, eikä osa tulevaisuuttani

Sinä olet se tulevaisuus ja aito

Uusi Sanoma!

Katson itseäni, näen vihaisen nuoren ihmisen

Joka on repeytyy irti malleista ja kaikkoaa rajojen taakse

Viimeisetkin vanhan ihon repaleet putoavat pois

Vieden mukanaan viattomuuden ja kokemattomuuden ajan

Lyijynraskaita askelia, nyrkkejä, krapulaa, mellakoita!

Olen kuullut jo tarpeeksi paskapuhetta, nyt alkavat teot!

En kunnioita sikojen keksimiä sääntöjä tai tunne heidän lakejaan!

Minä en ole sika, minun ei ole pakko elää karsinassa!

Odotan aamua ja lähdön hetkeä, nytkö on vuoroni?

Tartu hetkeen, mahdollisuuteen, osta lippu ja hyppää kyytiin!

It’s just a ride, kaikki vaan hymyillen vastaan

Paistoi punainen aurinko tai satoi neuloja ja maihareiden iskuja

Minä repeydyn irti nyrkit ilmassa ja nahkaan puettuna

Olen nähnyt valon ja tiedän ettei se ole rauhaa tai passiivista vastarintaa!

Luulen olevani valmis ottamaan sen sanoman vastaan sydämeeni!

Laulu kadotetulle inhimillisyydelle ja pyhyydelle

Meidät herätettiin lyönneillä kasvoihin ja heitettiin ulos

Maailmaan missä jokainen on toisensa vihollinen

Maailmaan missä ystävykset osoittavat toisiaan aseilla

Minkä unelmat ovat alistamista ja mainosten lauseita

Missä nuoret tytöt ovat aamupala patriarkaatille

Pojat  valmennetaan valtapeleillä maskuliinisiksi sadisteiksi

Siinä maailmassa henkisyys on kauppatavaraa, uskonnot teurastusta

Sillä ei ole sielua, totuutta eikä hyveitä

Hitler olisi ylpeä sen hierarkioista ja nerokkaasta nälkäpelistä

Olen nyt siellä alastomana ja katselen ympärilleni

Näen neuloja, piikkejä, euroja, poliitikkoja ja sokeita kerjäläisijä

Mekin alamme hiljalleen menettää aistimme ja tietomme

Meistä on tulossa eläviä kuolleita jotka vaeltavat joka aamu lähiöistä keskustaan

Epätoivoisiin yrityksiin kavuta hierarkiassa ylös

Koska tahansa matto vedetään altamme

Et voi voittaa, voit vain tulla huijatuksi ja pahoinpidellyksi

Näen sinut leipäjonossa, olit kerran niin kaunis

Nyt näytät murskaantuneelta ja raiskatulta unelmalta

Joka hortoilee helpotusta hakemassa Itä-Helsingin kulmilla

Tiedät liian hyvin miten vähän ihmisen kehosta maksetaan

Tiedät liian hyvin miten piikki lävistää ihon ja tuo hetken utopiaa

Hait ekstaasia, mutta sait rotanmyrkkyä ja nyrkkejä

Sinusta tuli yksi synkkä ja onneton kasvo muiden joukossa

Yksi joka ei selvinnyt ja josta ei tullut voittoisaa rocktähteä

Poliisien gorillajoukko tunkeutuu kotiini murskaten oven

Koska en käytä samoja aineita kuin he

Minut paiskataan maahan ja hakataan

OIKEUS on puhunut lihaksikkailla käsillä ja pampuilla!

OIKEUS on eliitin ylivaltaa, syytteitä ja epäinhimillisiä paljusellejä

Anteeksi vaan jos minulla ei ole tapana sitä kunnioittaa!

Nimeä minulla ei enää täällä ole

Minulla on nyt jäljellä vain punamusta sieluni

Joka kaiken yön keskellä raivoissaan huutaa

Kaikki muu minulta on viety pois tavalla tai toisella

Vanhempani makaavat tiedottomina ja hiljaisina potilaina

Sinut katkeroitti ja tuhosivat ne kadut joita kerran rakastit

Toverini ovat suljettuina mielisairaaloihin ja vankiloihin

He kirjoittavat yksinäisiä itsemurhakirjeitä enkeleilleen

Nyt seison henkesi kanssa Suomenlinnassa katsomassa merta

Se oli kerran portti vapauteen ja uusiin maailmoihin

Laivat eivät enää nosta purjeitaan ja seilaa kaukaisille rannoille

Merimiehet eivät ole nyt romanttisia ja kauniita rakastajia

Merenneidot eivät ui purjelaivan vierellä houkuttelemassa minua pidemmälle

Pakeneminenkin on kielletty ja rajat sulkeutuvat

Laulan bluesin säveliä ja itkuvirsiä

Laulan ne merelle ja sinun hengellesi

Laulan ne kaikille kumppaneille ja tovereille jotka ovat kaatuneet

Laulan sokeudessa kuljeksiville sieluille niiden omalla kielellään

Minä olen heidän kanssaan, minä olen heidän puolellaan nyt ja aina!

Kaikki näytää toivottomalta, tiedän sen

Mutta kuitenkin jossakin täällä on Toinen maailma

Kaiken setelinharmaan betonin, teräksisten ovien, lasin ja valheiden alla

On vieläkin jäljellä jotain mikä hyvyyttäkin tuo

Se on valoa, se on rakkautta, se on puhtautta, se on pyhää gnosista

Josta Jeesus, pyhimykset, runoilijat, Buddha ja tuhat Amazonin shamaania puhuivat

Sitä ei voi mikään saasta, korruptio, poliisit tai kama tuhota

Ja se on mihin minä uskon ja mitä minä etsin silloinkin kun muut ovat kaatuneet

Etsin sitä sinun henkesi puhuessa minulle unissani